Miten raudanpuute vaikuttaa aivojen kehitykseen?

MITEN RAUDANPUUTE VAIKUTTAA AIVOJEN KEHITYKSEEN?

Lääkäri Ilona Ritola

Raudanpuute aiheuttaa merkittäviä muutoksia aivojen kehitykselle ja toiminnalle. 

Nämä muutokset voivat olla pysyviä, jos raudanpuute ilmenee samanaikaisesti hermoverkoston ja eri aivoalueiden erilaistumisen kehitysvaiheessa.

Aivojen kehitys on voimakkaimmillaan alle 2-vuotiailla lapsilla, samana ajanjaksona jolloin nopean kasvun vaihe kuluttaa rautavarastoja.

Pienillä lapsilla raudanpuute tuleekin havaita hyvin varhaisessa vaiheessa ennaltaehkäisten sen aiheuttamia muutoksia kehityselle(1).

RAUTA ON VÄLTTÄMÄTÖN AIVOJEN KEHITYKSELLE

  1. Hermosolujen kehittymiselle
  2. Aivojen välittäjäaineiden muodostumiselle
  3. Hermojen myelinisaatiolle

Raudanpuute aiheuttaa aivojen nopean kehityksen vaiheessa etenkin varhaislapsuudessa kehitysviivästymiä ja jopa pysyviä vaurioita (2).

Tämä ilmenee

  1. motorisessa kehityksessä
  2. kielellisessä kehityksessä
  3. emotionaalinen kehityksessä
  4. koulunkäynnissä
  5. affektikohtauksina
  6. kuumekouristuksina

AIVOJEN KEHITYS ALKAA RASKAUSAIKANA

Aivojen kehitys on voimakkaimmillaan raskauden viimeisimmältä kolmannekselta kahden vuoden ikään asti, jolloin aivot saavuttavat 80-90% aikuisiän tilavuudesta. Tämä aika on hyvin herkkä ympäristön vaikutuksille, vaikuttaen aivojen kehitykseen. Raudanpuute on yksi tällainen ulkoinen tekijä.

Ennenaikaisina syntyvät lapset ovatkin erityisen alttiita raudanpuutteelle.

Tutkimuksissa on havaittu, että sikiöaikainen raudanpuute muuttaa geenien ilmentymistä, jotka vastaavat aivojen muistikeskuksen, hippokampuksen rakentumisesta. Hippokampus rakentuu verrattain lyhyessä ajassa, juuri loppuraskaudesta 2-3 ikävuoteen mennessä. Hippokampuksesta riippuvainen muisti kypsyy 3-18 kk iässä. Samaan aikaan hermoradat eri avioalueiden välillä kehittyvät.

Onkin selvää, että raudanpuute tänä kriittisenä aikana aiheuttaa pysyviä muutoksia lapsen käytökseen hänen loppuelämänsä aikana.

SIKIÖ EI VÄLTTÄMÄTTÄ SAA TARVITSEMAANSA RAUTAA ÄIDILTÄ

Aiemmin uskottiin, että sikiö saa tarvitsemansa ravinteet äidiltä. Tämä käsitys on sittemmin kumottu (4). Myös raudanpuutteisten äitien, joiden hemoglobiini on normaalitasolla, lapset voivat kärsiä raudanpuutteen vaikutuksista aivojen kehitykselle jopa aikuisuuteen asti (5,6).

Raskausaikana sikiön raudansaantiin vaikuttaa äidin raudanpuute, tupakointi ja diabetes (3).

ENSIMMÄISTEN KUUKAUSIEN RAUTAVARASTOT

Ensimmäiset 6 kk lapsen on pärjättävä äidiltä saamillaan rautavarastoilla, sillä veriaivoesteen kypsyminen estää raudan pääsyn aivoihin ennen puolen vuoden ikää. Suolen kypsyminen on myös kesken ja raudan imeytyminen on heikentynyttä. Viimeisen raskauskolmanneksen aikana sikiö kerääkin 66-80% rautavarastoistaan tuota aikakautta varten.

Tutkimuksissa on myös havaittu, että raudanpuutteisten äitien lapset olivat herkemmin taipuvaisia raudanpuutteeseen myös tulevaisuudessa, vaikka he saisivatkin ravinnosta laskennallisesti riittävästi rautaa.

HEMOGLOBIINIMITTAUKSEN RIITTÄMÄTTÖMYYS

Hemoglobiini ei kerro raudanpuutteesta riittävän ajoissa, sillä se laskee vasta viimeisessä vaiheessa raudanpuutoksessa, paljon sen jälkeen, kun pysyviä muutoksia aivojen kehitykseen on jo ehtinyt tapahtua (7).

Onneksi nykyteknologiamme mahdollistaa rautavarastojen mittaamisen tarkemmilla määritysmenetelmillä, kuten ferritiinin, transferriinireseptorin ja transferriinisaturaation mittaamisella. Lääkäri vastaa arvojen tulkinnasta ja tarvittavan rautalisän määräämisestä. Omatoimisesti sitä ei voi tehdä, sillä liiasta raudastakin on haittaa, etenkin perinnöllistä raudankertymätautia sairastaville.

RAUDAN TARVE ENSIMMÄISINÄ ELINVUOSINA

Lapsi kasvaa painon ja pituuden puolesta nopeasti, etenkin ensimmäisen kahden elinvuotensa aikana, joka on erityisen riskialtista aikaa raudanpuutteen kehittymiselle.

Samaan aikaan lasten ravinnossa on määrältään vähän rautaa tai se on huonommin imeytyvänä kasviperäisenä rautana. Lisäksi ravinnossa on paljon raudan imeytymistä hidastavia aineita, kuten kalsiumia sisältävää maitoa.

Toisin kuin aikuisilla, lapsilla vauriot aivojen kehitykselle saattavat olla pysyviä (8). Erityisen tärkeältä näyttää olevan se, että missä vaiheessa kehitystä raudanpuute ilmenee ja saadaan korjattua (9). 

Suurin vaikutus näyttää olevan interventioilla 6-24 kk ikäisillä lapsilla, jolloin raudanpuute on suurimmillaan ja aivojen kehitys kiivaimmillaan.

Rautaa tarvitaan myös aivovälittäjäaineiden synteesiin eli tuotantoon. Tämä koskee niin dopamiinin, adrenaliinin, kuin serotoniininkin tuotantoa. Dopamiiinia tarvitaan kykyyn säädellä tunteita, serotoniin puute taas liitetään autismin kirjon häiriöihin, ahdistuneisuuteen ja masentuneisuuteen.

Useissa tutkimuksessa on osoitettu varhaislapsuuden raudanpuutteen yhteys hermostolliseen kehitykseen seuraavin osin (10):

RAUDANPUUTTEEN VAIKUTUS MOTORISEEN KEHITYKSEEN (11)

  • fyysisen aktiivisuuden alenemiseen
  • huonompaan motoriseen suoriutumiseen
  • huonompaan koordinaatiokykyyn
  • hienomotoriikan kehityksen ongelmiin
  • unenaikaisiin liikehäiriöihin

RAUDANPUUTTEEN VAIKTUTUS ÄLYLLISEEN KEHITYKSEEN (12,13)

  • oppimiskyvyn häiriöihin
  • kielelliseen kehitykseen
  • ymmärryskykyyn
  • muistin ja mieleenpainamiskyvyn heikkouteen
  • matemaattiseen päättelykykyyn
  • ympäristön, kielen ja äänen havainnointikykyyn
  • huonompana avaruudellisena hahmotuskykynä

RAUDANPUUTTEEN VAIKUTUS KÄYTTÄYTYMISEEN  (14,15)

  • keskittymiskyvyn puutokseen
  • lisääntyneeseen apaattisuuteen
  • lisääntyneisiin tarkkaavaisuusongelmiin
  • ahdistus-masennusoireiluun
  • impulssikontrollin häiriöihin
  • ahdistus ja masennusoireiluun
  • sosiaalisen käytöksen ongelmiin
  • agressiviisuuteen
  • taaperon epäröintiin ja varauksellisuuteen uusissa tilanteissa
  • sääntöjen rikkomiseen
  • kiintymysuhteen häiriöihin

Raudanpuute on liitettykin moniin ADHD:n kaltaisiin ominaisuuksista johtuen sen vaikutuksista dopamiinijärjestelmään. 

RAUDANPUUTE KOSKETTAA MYÖS TEOLLISIA MAITA

Raudanpuute on yksi yleisimmistä ravintoainepuutoksista niin kehitysmaissa kuin vauraissa maissa. Se koskettaa kaikkia ikäryhmiä, mutta yleisintä se on alle 5-vuotiailla lapsilla.

Yhdysvalloissa on havaittu, että äitien ylipainoisuudesta johtuen sikiön ja lasten raudanpuute on uudelleen kääntynyt nousuun. Äidin raudanpuute siirtyy lapseen ja jatkuu sukupolvesta toiseen.

LASTEN RAUDANPUUTE SUOMESSA

Suomalaisista lapsista jopa yli puolet eivät yllä päivittäisiin raudan saantisuosituksiin (16). Sen lisäksi ruokavaliossa käytetään paljon kalsiumia sisältäviä maitotuotteita, jotka estävät raudan imeytymisen. Raudanpuutetta onkin arvioitu olevan enemmän juuri teollisissa maissa, joissa on voimakas maitokulttuuri.

Lasten raudanpuute tarvitseekin paljon enemmän huomioita myös Suomessa.

Sikiön ja pienen lapsen raudanpuute aiheuttaa pysyviä vakavia seurauksia, joka näkyy huonompana koulumenestyksenä, motorisen kehityksen viivästyminä, matalampana älykkyysosamääräänä ja oppimiskyvyn sekä muistin heikkoutena.

En näe miten meillä on Suomessa varaa menettää tätä arvokasta pääomaa ja olla panostamatta pienten lasten raudanpuutteen ehkäisyyn nykyistä enemmän, asian vaatimalla vakavuudella.

Nyt ei ole enää aika sulkea silmiä tältä ongelmalta, vaan toimia ja tehdä asiaan muutos!

Lääkäri Ilona Ritola

Lääkäriasema Medipudas Oy

Tässä tekstissä käytetyt lähteet järjestyksessä numeroituna tarkempaa tutustumista varten: 

Voivatko he kaikki olla väärässä? Raskausaikana raudanpuutteisena ja raudanpuutteisten lasten äitinä todellakin toivon niin! Kaikki kritiikki otetaan mielenkiinnolla vastaan!

  1. WHO Nutritional anemias. Tools for effective prevention and control. 2017.
  2. Lozoff B et al Long-lasting nueral and behavioral effects of early iron deficiency in infancy. Nutr Rev. 2006;64:S34–S43.
  3. Sidappa AM et al: The assessment of newborn iron stores at birth: a review of the literature and standards for ferritin concentrations.Review Neonatology. 2007; 92(2):73-82
  4. Jaime-Perez JC et al. Sub-optimal fetal iron acquisition under a maternal environmentArch Med Res. 2005 Sep-Oct; 36(5):598-602.
  5. Mihaila C et al: Identifying a window of vulnerability during fetal development in a maternal iron restriction model.PLoS One. 2011 Mar 15; 6(3)
  6. C. Radlowski et al; 2013: Perinatal iron deficiency and neurocognitive development 
  7. Georgieff MK et al: Iron assessment to protect the developing brain.Am J Clin Nutr.2017 Dec;106(Suppl 6):1588S-1593S. Oct 25.:
  8. Georgieff MK et al: Long-term Brain and Behavioral Consequences of Early Iron Deficiency
  9. Madan N: Developmental and neurophysiologic deficits in irondeficiency in children. Indian J Pediatr.2011 Jan;78(1):58-64
  10. Jáuregui-Lobera I: Iron deficiency and cognitive functions Neuropsychiatr Dis Treat. 2014; 10: 2087–2095.
  11. Angulo-Barroso RM et al: Iron Supplementation in Pregnancy or Infancy and Motor Development: A Randomized Controlled Trial. Pediatrics.2016 Apr;137(4)
  12. Beltrán-Navarro B et al Effect of chronic iron deficiency on neuropsychological domains in infants.J Child Neurol. 2012 Mar; 27(3):297-303.
  13. Halterman JS et al: Iron deficiency and cognitive achievement among school-aged children and adolescents in the United States. Pediatrics.2001 Jun;107(6):1381-6.
  14. Doom JR et al: Infant Iron Deficiency and Iron Supplementation Predict Adolescent Internalizing, Externalizing, and Social Problems. J Pediatr.2018 Apr;195:199-205
  15. Est P et al: Infant iron deficiency, child affect, and maternal unresponsiveness: Testing the long-term effects of functional isolation. Dev Psychol. 2017 Dec;53(12):2233-2244.
  16. Eussen S. et al: Iron Intake and Status of Children Aged 6–36 Months in Europe: A Systematic Review Ann Nutr Metab 2015;66:80–92

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *