20 tiukkaa kysymystä ja vastausta ferritiinistä!

20 kysymystä ferritiinistä!

LÄÄKÄRI ILONA RITOLA

Ferritiini on verikoe, joka kertoo elimistösi rautavarastojen tilasta. Lue lisää ja opi miksi saatat tarvita tätä koetta ja mitä hyötyä siitä on!

1. Mikä on ferritiini?

Puhekielessä ferritiinillä tarkoitetaan laboratoriokoetta nimeltä ferritiini. Sen lyhenne on S-Ferrit tai P-Ferrit. Tämä verikoe kuvastaa sitä, kuinka paljon rautaa on varastoituneena kehossa. Ferritiini on proteiini, jossa rauta on sitoutuneena apoferritiiniin, silloin kun sitä varastoidaan. Näitä ferritiinivarastoja käytetään aterioiden välillä ja silloin kun ateriasi ei sisällä riittävästi rautaa elimistön tarpeisiin. Yhdessä ferritiinissä voi olla jopa 4 000 rauta-atomia.

Veren ferritiini on peräisin luuytimen, pernan ja maksan soluista ja se kuvastaa epäsuorasti näiden kudosten ferritiinipitoisuuksia.

2. Mihin ferritiinimittausta tarvitaan?

Ferritiinimittausta käytetään apuna raudanpuutteen diagnosoimisessa. Elimistön ravintovarastot toimivat esimerkiksi vaikkapa kuten jääkaappisi. Mikäli siellä on vajausta, nälän yllättäessä et saakaan sitä, mitä tarvitset. Ferritiini toimii samaan tapaan elimistössä raudan varastona.

3. Miten saan oman ferritiiniarvoni selville?

Ferritiiniä mitataan kaikissa laboratorioissa Suomessa. Toisiin laboratorioihin tarvitsee lähetteen lääkäriltä ja joissakin laboratorioissa voi käydä myös ilman lähetettä. Julkisessa terveydenhuollossa mitataan ferriitiiniä joko julkisen puolen lääkärin lähetteellä, ja joissakin (ei kaikissa) julkisen puolen laboratorioiden näytteenottopisteissä voi käydä myös yksityislääkärin lähetteellä. 

Kaikissa yksityisissä laboratorioissa yleensä käy kaikkien yksityislääkäreiden  lähetteet. Julkisen puolen lääkäri ei voi kuitenkaan tehdä lähetettä kuin julkisin varoin otettaviin kokeisiin. 

Asiasta käydään monessa kunnassa keskustelua tällä hetkellä, kuuluuko ferritiini julkisin varoin kustannettaviin kokeisiin vai ei. Yhtenäistä koko Suomen käsittäävä linjausta asiasta ei ole tällä hetkellä.

ferritiinimolekyyli
Yksi ferritiinimolekyyli voi sisältää jopa 4000 rauta-atomia.

3. Miksi rauta ja ferritiini ovat niin tärkeitä?

Ferritiini kertoo elimistön rautavarastoista. Rauta on elintärkeä hivenaine, jota tarvitaan elimistössä, niin hemoglobiinin osana tuomaan happea kudoksille, kuin myös monissa entsyymireaktioissa ja immuunipuolustuksessa.

Rautaa tarvitaan niin limakalvojen kunnon ylläpitämisessä, aivovälittäjäaineiden toiminnassa kuin lihasten toiminnassa ja palautumisessa.

4. Mitä ferritiinistä on hyvä tietää?

Ferritinikokeen tulkinta vaatii monesti perehtyneisyyttä asiaan ja peilaamista oireisiin. Ferritiini on käytetyin raudanpuutteen osoittaja, sillä kun se on hyvin matala, on se hyvin varma merkki raudanpuutteesta.

Toisin sanoen, muita selittäviä tekijöitä matalalle ferritiinipitoisuudelle ei tunneta, kuin raudanpuute.

Normaali tai korkeakaan ferritiinipitoisuus ei kuitenkaan poissulje raudanpuutetta, sillä sitä voi nostaa monet tekijät ilman, että raudanpuute olisi korjaantunut mihinkään.

Ferritiinikoetta ei voi tulkita niin kuin monia vitamiinimäärityksiä ajatuksella, että tietty pitoisuus on matala tai riittävä elimistön toiminnan kannalta.

5. Mitkä ovat ferriitiinin viitearvot?

Esimerkiksi Synlabissa viitearvot ovat seuraavat:

Lapset <8 pv: 30-400 µg/l

Lapset 8 – 30 pv: 30-230 µg/l

Lapset 1 – 6 kk: 10-340 µg/l

Lapset 6 – 12 kk: 10-80 µg/l

Lapset 1 – 16 v: 5-120 µg/l

Naiset >16 v: 10-150 µg/l

Miehet >16 v: 28-370 µg/l

Raudanpuutteessa vetämättömyys ja energian puute ovat tyypillisiä oireita

7. Onko viitearvo sama kuin hyvä arvo tai tavoitearvo?

Ei, tällaista johtopäätöstä ei voi tehdä! Viitealue on keinotekoinen alue, joka muodostetaan tuloksista, jotka on otettu koehenkilöistä. Laboratoriot pyrkivät kuitenkin varmistamaan viiterajojen sopivuuden paikallisväestössä.

Viitearvot vaihtelevat laboratorioittain ja tulevat monesti laitevalmistajan mukanaan antamista taulukoista.

Viitealueet on luotu lääkärille avuksi, jotta hän voi päätellä minkälaisia arvoja yleensä samanikäisillä henkilöillä löytyy. Ne auttavat lääkäriä tunnistamaan poikkeavan tuloksen helpommin. Muuta niistä ei voi päätellä.

Viitearvon ajatushan on se, että mitä arvoja väestöllä yleisesti tavataan ja laboratoriosta ulos saatu arvo suhteutetaan niihin. Se, ei kerro sitä oletko sinä sairas vai et.

Viiterajat ovat yleensä tulosten 2.5%:n ja 97,5%:n rajat, jolloin terveillä on 95%:n todennäköisyys saada viiteväliin jäävä tulos.

8. Mikä on ferritiinin päätöksentekoraja?

Kliininen päätöksentekoraja voi olla täysin eri kuin viitearvon raja.

Esimerkiksi ”huonon” kolesterolin viitearvo on ilmoitettu ”alle 3”.  Kuitenkin lääkärin päätöksentekoraja, esimerkiksi jo sydäninfarktin sairastaneella diabeetikolla, voi olla niinkin matala kuin 1.8. Eli jolloin kolesterolilääkitystä on syytä vahvistaa.

Nämä PÄÄTÖKSENTEKORAJAT elävät jonkin verran, yleensä viimeisimpien kliinisten tutkimusten mukana.

Ajan saatossa päätöksentekoarvot siis muuttuvat. Päätöksentekoarvo muuttuu yksilöllisesti, kunkin potilaan kokonaistilanteen, oireiden ja sairauksien perusteella. 

Päätöksentekoarvo on yleensä eri kuin viitearvo. Viitearvot eivät perustu kirjallisuuteen ja tutkimuksiin, kuten päätöksentekoarvot.

Ferritiinin päätöksentekorajasta on Suomessa käyty paljon keskustelua. Toiset sanovat sen olevan 30, toiset 100. Molemmat voivat olla oikeassa.

Koska ferritiini saattaa virheellisesti nousta monissa tiloissa, riippuu päätöksetekoraja potilaan oireista ja taustasairauksista. Yhtenäistä, kaikille sopivaa, päätöksentekorajaa näissä akuutin faasin markkereissa on vaikea antaa, eikä välttämättä kannatakaan. 

Esimerkki: Potilaalla on sydämen vajaatoiminnan pahentuminen, hemoglobiini on kohtuullisen hyvä 120, ferritiini 120. Potilaalla on voimakkaita raudanpuutteen oireita. Lisäksi potilaalta katsotaan transferriinisaturaatio, joka on 15%. Nämä yhdessä kertovat lääkärille sen, että potilas todennäköisesti hyötyy suonensisäisestä rautahoidosta.

9. Mikä ferritiiniarvo tarkoittaa raudanpuutetta?

Tämä riippuu siitä, mitä raudanpuutteella tarkoitetaan. Kun rautavarastot ovat niin tyhjät, että punasolutuotannollekaan sitä ei riitä tarvittaessa punasolujen syntypaikassa luuytimessä, puhutaan ferritiinitasoista 12-30. Tämä siis absoluuttisessa tilanteessa kun potilaalla ei ole mitään ferritiniarvoa virheellisesti nostavaa tilaa (joka käytännön elämässä on harvinaista). Tämäkin arvo toki vaihtelee ihmisestä toiseen.

Ferritiniarvo <30 on kuitenkin varsin sensitiivinen (<92%) ja spesifinen (98%) raja absoluuttiselle raudanpuutteelle. Tällä arvolla kuitenkin osa raudanpuutteesta jää toteamatta ja monesti arvo 50 onkin parempi raudanpuutteen raja-arvo.

Tosin siihenkin täytyy suhtautua varauksella ja joillakin raudanpuute ilmenee ja oireilee suuremmillakin arvoilla.

Tätä korkeammat arvot (ilman sekoittaviakin tekijöitä) voisi silti tarkoittaa, että henkilö kärsii raudanpuutteen oireista.

Myös muut elimet, kuin luuydin tarvitsee rautaa ja esimerkiksi hiustuppien on arveltu kärsivät raudanpuutteesta jo ferritinintason laskiessa alle 70:n useampien hiusjuurien siirtyessä kasvuvaiheesta lepotilaan.

Levottomat jalat kaipaavat usein myös suurempia, jopa yli 100:n ferritiiniarvoja rauhoittuakseen riittävästi.

Raudanpuutteen oireet ovat moninaisia ja niiden ilmeneminen riippuu käytettävissä olevasta raudasta suhteessa kunkin elimen tarpeisiin.

10. Mitä korkea ferritiiniarvo tarkoittaa?

Ferritiini on ns. akuutin faasin proteiini. Sen pitoisuus nousee herkästi rautavarastojen tilasta riippumatta esimerkiksi tulehduksissa, maksasairauksissa ja kasvaimien yhteydessä.

Korkea ferritiini voi olla myös merkki raudankertymäsairaudesta, hemokromatoosista, jolloin raudan syöminen on vaarallista.

Korkea ferriitiiniarvo kertoo siitä, että rautaa on saattanut kertyä jopa liikaa elimistöön. Toisaalta korkea ferritiinipitoisuus voi tarkoittaa myös sitä, että elimistössäsi on infektio, maksasairaus, reumasairaus, kilpirauhasen liikatoimintaa tai pahanlaatuinen kasvain.

Esimerkki: Potilaan ferritiiniarvo on 70. Hän kertoo käyneensä laboratoriossa pari päivää kuumeen jälkeen. Hänellä on hyvin monta raudanpuutteeseen sopivaa oiretta. Lähetän potilaan uudestaan laboratorioon ja ferritiini on 5.

Jos hänen tilansa olisi arvioitu tuon ensimmäisen verikokeen perusteella, oltaisiin todennäköisesti tultu virheelliseen päätelmään, että hänellä ei ole vaikeaa raudanpuutetta.

11. Mitä muita rautakokeita on?

Rautatilannetta voidaan arvioida monella kokeella, mutta yhtä yksiselitteistä koetta ei ole olemassa, vaan kaikissa on omat virhelähteensä.

Rautaa voidaan mitata suoraan verestäkin, mutta tuo koe (fs-fe, seerumin rauta)  ei kerro kuinka paljon rautaa on varastossa.

Yksistään tätä koetta ei käytetä rautavarastojen arvioinnissa tai anemian selvittelyssä.

Sitä voidaan käyttää apuna esimerkiksi rautamyrkytystapauksissa. 

Transferriinisaturaatiotutkimus on jo käyttökelpoisempi, yhdessä muita rautatilannetta kuvaavien kokeiden kanssa. Aikuisilla transferriinikyllästeisyys on tavallisesti noin 30% ja tätä pienemmät arvot voivat viitata raudanpuutteeseen.

Viitealueella oleva tulos ei tässäkään poissulje raudanpuutetta pois, mutta käytännössä alle 20% herättää vahvan epäilyn raudanpuutteesta.

Tulos 60% saattaa herättää jo epäilyn raudan liiallisesta kertymisestä tai hemokromatoosista, riippuen potilaan kokonaistilanteesta. Rautainfuusion jälkeen arvo voi hetkellisesti käydä korkeallakin ilman että siitä on mitään haittaa.

Näiden tulosten, kuten monien muiden rautatasapainoa kuvastavien kokeiden tulkinta vaatii perehtyneisyyttä asiaan monien virhelähteidensä vuoksi. Lisää Synlabin laboratoriokäsikirjassa. 

12. Voiko raudanpuutteen nähdä hemoglobiinista?

Raudanpuutetta ei välttämättä voi nähdä hemoglobiinista. Rautavarastoja siitä ei myöskään voida arvioida.

Mikäli hemoglobiini on viitealueen alapuolella tai on laskenut aiemmasta 20 pykälää, voi se olla merkki raudanpuuttesta. Tällöin puhutaan anemiasta.

Anemian syitä on muitakin kuin raudanpuute ja ne tulisi kartoittaa kunnolla lääkärin vastaanotolla.

Hemoglobiini voi myös näyttää varsin korkeitakin lukemia ja henkilö kärsiä silti raudanpuutteesta, kuten esimerkiksi uniapneassa tai muissa keuhkosairauksissa voi hapenpuutteesta johtuen olla.

Tarkemmin hemoglobiinitulokseen vaikuttavista tekijöistä olen kertonut blogipostauksessa ”Mitä hemoglobiini ja ferritiini kertovat raudanpuutteesta”.

Raudanpuute voi olla myös kestänyt niin vähän aikaa tai se ei ole pahentunut niin voimakkaasti, että se näkyisi hemoglobiinissa.

Raudanpuute kehittyy asteittain, mutta aiheuttaa oireita jo varastojen vähenemisen alkuvaiheessa

13. Mitä muuta perusverenkuva kertoo?

  • Hemoglobiiniarvo (Hb) kertoo hemoglobiinin määrän litrassa kokoverta. Raudanpuutteessa se voi laskea, mutta ei välttämättä. Hemoglobiiniarvoa voi nostaa monet seikat, kuten huono nesteytystilanne tai perussairaudet. Hemoglobiinin perusteella ei voi siis poissulkea raudanpuutetta.

Perusverenkuvassa (PVK) on hemoglobiinin lisäksi paljon mielenkiintoista raudanpuutteen kannalta: 

  • MCV kertoo punasolujen koon. Raudanpuutteessa punasolujen koko voi pienentyä. Pieneen punasoluun ei mahdu paljoa happea sitovaa hemoglobiinia. Raudanpuutteen kanssa samanaikainen B12-vitamiinin puute voi kuitenkin nostaa MCV:tä ja punasolujen koko voi vaihdella puutostilan vakavuuden mukaan viitealueen alapuolelta sen yläpuolelle asti. Punasolujen koosta ei voi siis yksistään poissulkea raudanpuutetta.
  • MCH kertoo kuinka paljon yksi punasolu sisältää hemoglobiinia.
  • MCHC kertoo hemoglobiinin määrän litrassa punasoluja. Kun MCHC on pieni, kuten raudanpuutteessa monesti, punasolut sisältävät normaalia vähemmän hemoglobiinia.
  • Jotkut laboratoriot ilmoittavat myös RDW:n (Red Cell Distribution Width) se kertoo punasolujen koon vaihtelusta. Raudanpuutteessa RDW tavallisesti kohoaa eli on yli 15%.

14. Miten ferritiinimittaukseen tulisi valmistua?

Jos sinulta ei oteta muita kokeita, voit syödä ja juoda normaalisti. Mikäli myös muita verikokeita otetaan samalla, varmista asia lähettävältä taholta tai laboratoriosta.

Flunssaisena tai infektion aikana ferritiinimittauksessa ei kannata käydä ja mieluiten vasta aikaisintaan 1-2 viikkoa sen jälkeen, kun on ollut jo terveenä.

Olen nähnyt hyvinkin suurta ferritiininousua jo silloin kun tauti on vielä oireeton eli itämisvaiheessa tai kun kuume on jo laskenut.

15. Riittääkö ferritiinin kanssa samaan aikaan otettu crp poissulkemaan tulehduksen ferritiiniä nostattavan vaikutuksen?

Ei valitettavasti. Käytännössä olen havainnut, että monet virustaudit esimerkiksi eivät nosta CRP:tä ollenkaan, mutta silti ne saattavat nostaa ferritiiniä.

Toisaalta ilman mitään havaintoa taudista, voi ferritiini toisena päivänä näyttä aivan toista kuin toisena.

Myös kuukautisten jälkeen ferritiini saattaa näyttää matalampaa arvoa, kuin ennen kuukautisia mitattuna.

Vain matala ferritiini on luotettava raudanpuutteen osoittaja, eikä yksittäinen korkea arvo poissulje raudanpuutetta.

16. Miksi laboratorioiden viitearvot vaihtelevat ja onko viitealueen sisällä oleva ferritiini normaali?

Ferritiinikoetta ei ole standardoitu Suomessa, kuten esimerkiksi hemoglobiinia. Viitealueella oleva ferritiini ei kuitenkaan poissulje raudanpuutetta yllämainittujen ferritiiniä nostavien seikkojen vuoksi.

Toisinsanoen, jos henkilön ferritiini on 70 ja henkilöllä on selviä raudanpuutteen oireita, niin tilannetta kannattaa katsoa myös muiden rautakokeiden avulla, tarvittaessa toistaen, samalla kun pohditaan muita syitä oireilulle.

Liikaa ei voi korostaa sitä, että raudanpuutetta ei voi siis poissulkea yhden yksittäisen mittauksen perusteella. Kunpa voisikin, niin raudanpuutteen diagnostiikka ja hoitaminen olisi huomattavasti helpompaa!

17. Mitä eroa on P-Ferrit S-Ferrit tutkimuksilla?

Tuo ”P”, Ferrit tutkimuksen edessä, tarkoittaa plasmaa ja ”S” tarkoittaa seerumia. Nykyisin lähes kaikki verimittaukset tehdään plasmasta.

Seerumi on muuten sama kuin plasma, mutta siitä puuttuu hyytymisessä tarvittavia plasman aineosia, hyytymistekijöitä.

Arvot voivat siis hieman vaihdella, jos seurannassa on käytetty sekaisin plasma ja seerumi näytteitä.

Ero on kuitenkin käytännössä varsin pieni ja joka tapauksessa toisellakin tapaa otettu arvo on suuntaa antava.

18. Miksi ”se ferritiini” on muoti-ilmiö?

Ferritiinistä raudanpuutteen osoittajana on alettu puhua enemmän sosiaalisessa mediassa ja lehdistössä viimeisen parin vuoden aikana.

Mahdollisesti, koska vasta viime vuosina on julkaistu paljon tutkimuksia raudanpuutteen tärkeydestä ja merkitysestä elimistölle ilman anemiaakin.

Aiemminhan uskottiin, että vasta anemia voi tehdä oireita, kun ei vielä ymmärretty raudanpuutetta riittävän hyvin ja toisaalta aiemmin ei ollut riittävän hyviä verikokeita, joilla mitata raudanpuutetta ilman anemiaakin.

Raudanpuutetta on ollut varmastikin ainakin niin kauan kuin naisilla on olleet kuukautiset. Sinänsä se ei ole mikään uusi juttu!

Raudanpuute on kuitenkin huomattavasti laajempi ongelma kuin mitä monilta tahoilta on suostuttu myöntämään ja se saisi olla enemmänkin esillä.

Kaikki raudanpuutteiset eivät seuraa valtamedioita tai sosiaalista mediaa ja silloin he eivät ole saaneet tätä tietoa raudanpuutteen diagnostiikan ja tunnistamisen kehittymisestä.

19. Miksi lääkärini ei ota raudanpuutetta tosissaan?

Toisten puolesta tähän on vaikea vastata! Itse olen havainnut, että mikäli lääkäri on perehtynyt asiaan, osaa hän ottaa asian huomioon, määrätä tarvittavat tutkimukset raudanpuutteen osoittamiseksi, syyn selvittämiseksi ja hoitamiseksi. 

20. Tarvitseeko ferritiiniarvoja kontrolloida?

Kyllä. Kaiken hoidon vaikuttavuutta tulee seurata. Etenkin rautalisissä on eroja, eikä ole ihan sama mitä valmistetta käyttää. Vaikutus on myös hyvin yksilöllistä.

Lisäksi raudan imeytyminen tulee varmistaa, jotta voidaan päätellä, onko syyn selvittely ja sen hoito ollut riittävän tehokasta. Jos rautavarastot eivät lähde täyttymään kuukausien tai jopa vuosien hoidon jälkeen, on syytä palata miettimään raudan imeytymistä haittaavia tekijöitä sekä syytä raudanpuutteelle.

Tärkeää on myös oireiden kontrollointi, sillä ferritiiniarvon noustessa, mutta oireiden jatkuessa, saattaa kyseessä olla raudanpuutteen suurin haaste: toiminnallinen raudanpuute ja sen hoito, joka onkin sitten jo ihan oman kirjoituksen aihe!

+ Poliittinen bonus kirjoittajalta

Suomessa tarvittaisiin selvästi tutkimusta raudanpuutteen hoidon kustannusvaikuttavuudesta. 

Tutkimusta tarvitaan siitä, miten paljon raudanpuutteen aiheuttamat oireet kuormittavat terveydenhuoltoa suoraan ja välillisesti eri oireiden tutkimisen johdosta ja toisaalta siitä, kuinka paljon raudanpuutteen diagnostiset kokeet, raudanpuutteen syiden selvittäminen ja hoito sitovat resursseja.

Julkisrahoitteisessa organisaatiossa rahalla on ja pitääkin olla merkittävä vaikutus, silloin kun on kyse ei-hengenvaarallisesta toiminnasta.

Rahassa on toisaalta vaikea mitata inhimillistä kärsimystä ja elämänlaatua. Verorahoja on kuitenkin rajallisesti ja silloin niiden kohdentamiselle täytyy olla hyvät perustelut. 

Tuhansia raudanpuutteisia hoitaessani en voi kuin todeta, että mikään muu tila ei ole ollut monimutkaisempi, monisyisempi ja monioireisempi urani aikana.

Joka päivä raudanpuute yllättää moninaisuudellaan ja oireillaan ja haastaa lääkärinkin niin hyvässä kuin pahassa!

Mikään muu tila ei myöskään ole yhtä kiitollinen hoitaa, kun jokin elämää merkittävästi haittaava oire on kadonnut potilaan jokapäiväisestä elämästä!

Iso kiitos potilailleni saamastani palautteesta!

Ilona Ritola,

Lääkäri, Lääkäriasema Medipudas Oy

One thought on “20 tiukkaa kysymystä ja vastausta ferritiinistä!”

  • Artikkelissa puhuttiin eri ”tiloista” jotka voivat vaikuttaa ferritiiniarvoihin. Raskaus kuulunee näihin? Kysyisinkin miten raskauden aikana tulee suhtautua ferritiinin muutoksiin? Itselläni esim 1. Kolmanneksella arvo 23, 2. Kolmanneksella 13 ja 3. Kolmaneksella 12. Toisaalta hemoglobiini jopa nousussa (1: 128, 2: 122, 3: 127). Onko raskaus ns. Poikkeustila, jonka aikana laskun sivuutta, jos suurempia oireita ei ole, ja myöhemmin tarkastaa tason. Mikäli näin, milloin raskauden jälkeen ferritiinintasojen tulisi palautua raskautta edeltävälle tasolle?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *