Perustietoa raudan aineenvaihdunnasta ja vaikutuksesta laboratorioarvoihin

LÄÄKÄRI ILONA RITOLA

Rauta on elimistölle välttämätön hivenaine.

Raudanpuutteen kehittyminen on jatkumo, jossa täysistä rautavarastoista pikkuhiljaa siirrytään kohti vajaita ja puutteellisia rautavarastoja niin, että raudanpuuteanemia on sen viimeinen vaihe.

Raudanpuuteanemia, kuten rautavarastojen vähyyden aiheuttamat oireetkin, olisivat täysin ennaltaehkäistävissä.

Hemoglobiiniansa.

Pelkän hemoglobiinin perusteella on vaikea tietää, onko tutkittavalla henkilöllä raudanpuutetta, koska viitealueella, mutta esimerkiksi sen alaosissa oleva hemoglobiini voi jollekin toiselle olla normaali, mutta juuri tutkittavalle poikkeuksellisen matala.

Jos minun hemoglobiini olisi 122, olisi se minulle poikkeuksellisen matala, koska normaalitilassa hemoglobiini on 145 tuntumassa.

Ongelma tulee siinä, kun emme voi tietää mikä kunkin henkilön omainen hemoglobiiniarvo on, jos hän on ollut raudanpuutteessa koko ikänsä.

Minulla on paljon potilaita, jotka kertovat, että ennen raskauksia hemoglobiini arvo oli 140, mutta raskauksien jälkeen jäänyt selvästi matalammalle, esimerkiksi 130 tuntumaan.

Joskus tätä vertailuarvoa ei ole edes tiedossa ja tiedämme vasta kun rautavarastot ovat täyttyneet, että olihan siellä punasolutuotannossakin vajausta, kun hemoglobiini nouseekin ylemmäksi.

Ferritiiniansa.

Jos hemoglobiini ei ole luotettava raudanpuutteen mittari, niin ei ole ferriinikään, vaikka se parempi siihen onkin.

Ferritiini on siitä hyvä, että sen avulla voidaan arvioida veren rautavarastoja ja sen ollessa pieni, on se merkki raudanpuutteesta.

Pieni ferritiinipitoisuus on siis luotettava, koska sen ainoat (tällä hetkellä) tiedettävät selittävät tekijät ovat raudanpuute ja rautavarastojen vähyys.

Alaraja ei ole kuitenkaan absoluuttinen.

Viitealueella olevaan ferritiinin puolestaan, kuten viitealueella olevaan hemoglobiiniinkin liittyy epäselvyystekijöitä.

Viitealueella oleva ferritiini ei siis poissulje raudanpuutetta, kuten ei viitealueella oleva hemoglobiinikaan.

Ferritiini on niin sanottu akuutin faasin proteiini, joka kohoaa (ilman että rautavarastot ovat mihinkään kohonneet) monissa tiloissa, kuten infektioissa.

Toisaalta ferritiiniä nostaa myös maksasairaudet, nivelreuma, munuaisten vajaatoiminta, tulehdukselliset suolistosairaudet, hemokromatoosi, hemosideroosi, akuutti myeloinen leukemia.

Nämä tosin tulevat usein esille jo muiden väsymysselvittelyihin kuuluvien verikokeiden yhteydessä.

Raudanpuute vaikuttaa hemoglobiinin vasta viimeisenä

Tiedetään, että kun hemoglobiini alkaa tippua, rautaa ei ole enää riittävästi punasolutuotantoonkaan.

Tuohon, minne elimistö viimeisenä säästää raudanrippeensä. Hemoglobiinisynteesi on elimistölle prioriteetti, jolloin kaikki muut rautaa tarvitsevat prosessit elimistössä hidastuvat.

Raudanpuute ei myöskään välttämättä näyt punasolujen koossa tai massassa, noissa pienissä merkinnöissä Hb:n lisänä verikoetuloksissa (MCV, MCH). Kun rautavarasto ovat tyhjät, niin että kudokset kärsivät raudanpuutteesta, voi silti punasolutuotannossa olla juuri sen verran rautaa, että nämä laboratorioarvot näyttävät olevan vielä viitealueella.

Samanaikainen B12-vitamiinin tai folaatin puute myös nostaa punasolujen kokoa merkittävässä määrin, niin että punasolujen koosta ei voi enää päätellä yhtään mitään.

Eri laboratorioarvojen tulkinnasta voit lukea tarkemmin kirjotuksistani

Rautaa tarvitaan elimistössä lähes joka paikkaan

Mutta rautaa tarvitaan muuallekin elimistössä.

Elimistö voi siis kärsiä raudanpuutteesta, vaikka hemoglobiinituotannossa ei olisikaan vajausta.

Monesti tällaisessa tilanteessa rautavarasto ovat niukat ja esimerkiksi pienikin verenvuoto kuukautisten aikana saattaa romahduttaa kudosten raudansaannin, niin että se tuntuu olossa ja erilaisina oireina.

Rauta on välttämätön kehon entsyymijärjestelmille, erityisesti energian muuntamisessa ja hapen kuljetuksessa.

Siten esimerkiksi sydämen vajaatoimintaa sairastaville raudanpuute aiheuttaa merkittäviä oireita ilman anemiankin olemassaoloa.

Raudanpuute voi olla merkki perussairaudesta ja siksi sen syy pitäisikin siksi tutkia, oli mukana anemiaa tai ei.

Lisää raudanpuutteen ja anemian vaikutuksista elimistössä kirjoituksessa

Monta keliakiaa on jäänyt haaviin jo varhaisessa oireettomassa vaiheessa juuri raudanpuutteen syyn selvittelynä.

Monesti näissä tilanteissa tähystystutkimuksin on kuitenkin nähty jo selvä suolinukan tuhoutuminen ja muidenkin ravintoaineiden imeytyminen on ollut uhattuna.

Suolinukka, jota kautta ravintoaineet imeytyvät häviää keliakiassa

Raudan imeytyminen on tarkkaan säädelty

Rauta imeytyy pääasiassa ohutsuolen alkuosassa (duodenumissa) ja ohutsuolen keskiosan (jejunum) alkupäässä.

Rauta siirtyy verenkiertoon näiden suoliston solujen kautta.

Rauta ei kulje elimistössä vapaana, vaan sitoutuneen kuljettajaproteiinin, transferriiniin.

Tämä verenkierrossa kulkeva rauta on matkalla luuytimeen punasolutuotantoon tai muihin sitä tarvitseviin kehon kudoksiin.

Maksan hepsidiini voi sekoittaa kaiken

Maksassa muodostuvalla hepsidiinipeptidillä on merkittävä rooli raudan kiertokulun säätelyssä. Se säätelee raudan sisäänottoa suoliston soluihin ja sitä missä määrin rautaa vapautetaan ferriiniinivarastoista.

Hepsidiinipitoisuuksien noustessa elimistön raudan sisäänotto ja rautavarastojen hyväksikäyttö vähenee.

Monet tulehdustilat aktivoivat hepsidiinin erityistä, jolloin tulehdustilan yhteydessä, oli sen syy mikä tahansa, ilmenee toiminnallista raudanpuutetta.

Eli monestikin tulehdustiloissa elimistö ei osaa käyttää hyödyksi rautaa omiin toimintoihinsa!

Raudanpuutteen tutkiminen

Anemian ilmaantuessa hälytyskellojen pitäisi viimeistään soida ja tällöin tulee myös sen syy selvittää. Raudanpuute onkin yleisin syy anemialle, vaikka muitakin syitä voi olla, jopa samanaikaisesti.

Kuten aiemmin todettiin, niin raudanpuutetta voi olla myös niin, että rautavarastoja kuvastava ferritiiniarvo on normaali.

Tällöin taustalla on yleensä niin sanottu funktionaalinen raudanpuute, joka johtuu elimistön tulehdustilan aiheuttamasta raudan käyttöhäiriöistä.

Raudanpuutteen selvittelyssä tarvitaankin siis ferriitini- ja hemoglobiiniarvon lisäksi usein myös tulehdusarvojen ja raudankuljettajaproteiinin, transferriinin, rautakyllästeisyyden selvittämistä.

Täytyy kuitenkin muistaa, että normaali tulehdusarvo ei kuitenkaan poissulje ferritiiniarvon virheellistä nousua tulehduksen vuoksi.

Tällainen tilanne vallitsee usein virusinfektioissa, tulehduksen vasta alkaessa tai paranemisvaiheessa, crp:n jo normaalistuttua ja ferriiniarvon ollessa vielä koholla.

Rautahoidon tavoitteet

Rautahoidon tavoitteena on palauttaa elimistön normaali rautatasapaino niin, että kudokset eivät ole enää raudanpuutteessa, varastot ovat täyttyneet ja sen jälkeen tila pysyy vakaana.

Seuranta onkin tärkeää, sillä raudanpuute palaa herkästi, varsinkin jos oletettu syy raudanpuutteelle on ollut väärä tai sen hoito puutteellista.

Monesti riittävää hoitovastetta voidaankin seurata juuri ferritiiniarvon pysymisellä.

Raudanpuutteen syistä olen kertonut tarkemmin kirjoituksessani

Kannattaa käydä lukemassa!

Lyhyesti rautahoidosta

Ensisijainen hoito raudanpuutteessa on aina suun kautta otettava rauta, mutta tietyin poikkeuksin.

Esimerkiksi tulehduksellisista suolistosairauksia sairastaville tulisi herkästi harkita myös suonensisäistä rautahoitoa, sillä suun kautta otettu rauta saattaa aktivoida tautia.

Monissa kroonisissa sairauksissa, kuten sydämen vajaatoiminnassa elimistön kyky hyötykäyttää suun kautta otettua rautaa on myös puutteellista, jolloin ainoastaan suonensisäinen rautahoito tuo avun oireisiin.

Rautahoito on turvallista, silloin kun on riittävällä varmuudella selvitetty raudanpuutteen tila, sen syyt ja seurattu hoidon toteutumista.

Tällöin myös liiallinen raudan kertyminen tulee havaittua ajoissa, vaikkakin se on harvinaista.

Rautahoitoa ei voi kuitenkaan lähteä toteuttamaan omin päin ilman että tietää omaa lähtötilannettaan, lähinnä hemokromatoosin vaaran vuoksi ja sen vuoksi että alla piilevä syy saattaa jäädä selvittämättä ja näin aiheuttaa vain enemmän sairastavuutta.

Tässä pohdittavaa illaksi! 

 

-Ilona Ritola,  

Lääketieteellinen johtaja, Medipudas Oy

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *