Näin Maaritkin hyötyi raudanpuutteen löytymisestä
Näin Maaritkin hyötyi raudanpuutteen löytymisestä
LÄÄKÄRI ILONA RITOLA
Tällä kertaa kerron teille Maaritista, joka siitä poikkeuksellista, että en ole juurikaan kertonut potilastarinoita blogissani!
Tavallaan blogissa on korostunut tieteellinen pohja raudanpuutteen takana ja ne oikeat potilastarinat ovat jääneet vähemmälle.
Kuulen päivittäin aivan uskomattomia tarinoita siitä, miten raudanpuutteen korjaaminen on vaikuttanut potilaiden elämiin, ehkä onkin aika hieman valoittaa mitä kaikkea se voi olla, ihan todellisessakin elämässä.
Vaikka raudanpuute ilman anemiaakin ja sen vaikutukset tutkimusmaailmassa ovat varsin selvät, yllättää raudanpuutteen korjaaminen voimakkuudellaan minut joka päivä.
Ja niin se yllätti Maaritinkin.
Kysyin Maaritilta, että haluaisko hän kertoa omasta tilanteestaan blogissani, johon hän vastasi ”Kyllä varmasti haluan, sinä olit ainoa joka ymmärsi että kaikki ei ollut kohdillaan!”.
Maaritin tarina
Maarit on kuuden pojan äiti, joka ei ikinä oikein palautunut takaisin siihen kuntoon, missä hän oli ennen synnytyksiä.
Maarit kertoo, että hankalimmat elämää rajoittavat oireet ovat olleet jalkakivut, jotka ovat kestäneet ainakin kuopuksen syntymästä lähtien.
Nuo jalkakivut olivat pahimmillaan niin hankalat, että hän ei päässyt kirjaimellisesti sohvalta ylös, vaikka hän söi kovia kipu- ja hermosärkylääkkeitä.
Tuloksettomia hoitokokeiluja vuosi toisensa jälkeen
Maarit kertoo, että hän oli käynyt vähintään kymmeniä kertoja terveyskeskuksessa ja eri lääkäreillä, verisuonikirurgillakin, jossa apua jalkojen pakotukseen oli haettu suonikohjujen hoitamisella, mutta tuloksetta.
Pahimmassa vaiheessa oma mieskin oli epäillyt ja ihmetellyt, että miten ihmisellä voi olla tuollaisia kipuja, jotka estävät päivittäiset toiminnat.
Terveyskeskuksesta oli useasti ohjattu siirtymään mielenterveystoimiston asiakkaaksi, jota oli perusteltu sillä, että mitään lääketieteellisesti hoidettavaa kipua jaloissa ei voinut olla. Ainoa diagnoosi, mitä ehdotettiin, oli fibromyalgia.
Ferritiini viimeisenä oljenkortena
Maarit kertoo, että mieli alkoi olla jo aika maassa ja olo epätoivoinen, kun kukaan ei ymmärrtänyt ja mistään ei löytynyt apua.
Maarit oli kokeillut varmaankin jo kaikki mahdolliset käden ulottuville osuvat voiteet ja lääkkeet, joten kun hän kuuli ferritiinistä, kertoo hän, että:
”Olin aluksi epäileväinen, että joku höpömittaus taas”.
Mutta kun hän perehtyi raudanpuutteen oireisiin, alkoi yhä useampi oire sopia. Maarit kävi klinikallamme mittaamassa ferritiiniarvon, joka oli 15, hemoglobiinin ollessa normaali.
Raudanpuutteeseen perehtynyt hoitajamme nappasi heti Maaritin keskusteluun, selvittääkseen mitä kaikkia oireita hänellä on. Ja kaikki sopivat.
Vaikeimmat oireet olivat jatkuva väsymys, infektioherkkyys ja jalkasäryt.
Lue lisää ferritiinikokeesta kirjoituksestani ”20 tiukkaa kysymystä ja vastausta ferritiinistä”.
Raudanpuutteen hoito aloitettiin nopeasti ja tehokkaasti
Hoito aloitettiin nopeasti ja seurantakäynnillä kartoitettiin vielä raudanpuutteen syyt ja lähdettiin hoitamaan niitä tehokkaasti pysyvien tulosten aikaansaamiseksi.
Tiesimme, että väsymykseen ainakin hän tulee saamaan apua, niin kuin järjestäen kaikki raudanpuutteeseen apua hakeneet saavat ja olimme varovaisen toiveikkaita siitä, että jalkasärkyihinkin tulisi edes jotakin lievennystä.
Olin nimittäin havainnut, että monilla potilailla oli mitä erilaisempia jalkakipuja ja särkyjä, jotka olivat hävinneet raudanpuutteen korjaamisella, mutta näin hankaliin jalkaoireisiin en ollut törmännyt.
Kipu ei häviä sillä, että sitä joku epäilee
Miten kipua mitataan objektiivisesti lääkärin vastaanotolla, muuta kuin kyselemällä, jos kaikissa kuvantamis- ja hermoratatutkimuksissa on normaalit löydökset?
Miten lääkäri päättää miten kipua hoidetaan? Miten lääkäri päättää sen miten tosissaan ottaa potilaan oireet? Miten lääkäri päättää sen, että potilas vain kuvittelee tai liioittelee oireitaan? Niin sanottiin Maaritillekin.
Kipu on lähes aina subjektiivinen kokemus. Sen on jokaisen oma kokemus ja täysin totta kaikessa laajuudessaan ja vaikutuksessaan jokapäiväiseen elämään. Kipu ei muutu tai häviä sillä, että sitä joku epäilee.
Maarit kertookin, että kyllähän hän siellä psykiatrilla voi käydä juttelemassa jaloistaan, mutta tietäähän hän sen, että ei ne siellä parane!
Rautalääkärikin voi olla skeptinen
Muutaman kuukauden kuluttua raudanpuutteen korjaamisen alusta varovaisesti kyselin kuulumisia. Maarit kertoikin, että jalkasäryt ovat helpottaneet niin, että hän oli pystynyt välillä olemaan töissä kokonaisia päiviä ilman särkyjä ja hän oli käynyt kävelylenkilläkin.
Suunnitelmissa oli lähteä miehen kanssa pienelle lomallekin, mitä ei poikien synnyttyä ollutkaan tapahtunut!
Itse pelkäsin, että mikä voisi olla lumevaikutuksen voima oireisiin ja palaavatko kivut kahta kauheampana jossakin vaiheessa, sillä se olisi varmasti henkisesti hyvin raskasta.
Olen nähnyt, miten niin monet raudanpuutteiset saavat elämänsä taas kasaan ja hoidon jäädessä kesken, raudanpuutteen oireetkin palaavat.
Se on henkisesti musertavaa.
Panostimmekin nimenomaan hoidon jatkuvuuteen ja syiden hoitoon, jotta takapakkia ei tulisi.
Alunperinhän emme lähteneet hakemaan apua suoranaisesti jalkasärkyihin, vaan niiden lieventymisen ajateltiin olevan kiva bonus, mutta toisin kävi.
Lopulta ja yllättävän nopeastikin tuli päivä, jolloin Maaritilla ei ollut enää jalkakipuja. Olimme varmaan kaikki yhtä ihmeissämme.
Kivut, jotka estivät nousemasta sohvalta, olivat poissa.
Jalat, jotka ennen olivat veltot ja voimattomat, olivat nyt täynnä toimintaa.
Lopulta kipuja ei ollut enää ollenkaan.
Ei ollut enää hermosärkylääkkeitä tai muita kolmiolääkkeitä. Ei kipuja. Ei mitään. Oli vain tyytyväinen nainen.
Maarit kertookin, että on saanut aivan uuden elämän, kun jaksaa nyt ihan eri tavalla sekä henkisesti, että fyysisesti.
Marraskuun pimeydessäkin Maarit kertoo, kuinka:
”Elämä tuntuu olevan nyt mallillaan ja valoisa, enempää ei voisi olla kiitollinen, kun ei ole enää niitä hirveitä särkyjä!”
Maarit tuli mielellään kertomaan oman tarinansa sillä ajatuksella, että jos edes joku saisi tämän tarinan avulla apua omiin kipuihinsa.
Tuo yksi pieni laboratoriomittaus muutti hänen elämänsä ja hän kertookin terveisin epäileville:
” jos vähänkään epäilee raudan tehoa niin kyllä epäilykset hälvenee sitten, kun on rautaa syönyt”.
Raudanpuutteen hoitamisessa ei ole kyse vain yhden laboratorioarvon korjaamisesta.
Monet laboratoriokokeet ovat sellaisia, että niitä korjataan jos ne tipahtavat viitealueelta, jotta mitään vakavampaa ei satu. Korjataan esimerkiksi korkea verensokeri, ennen kuin se alkaa oireilla tai tekee suurempaa haittaa elimistössä.
Hemoglobiinia ja ferritiiniä ei kuitenkaan ole osattu mieltää niin vakavaksi asiaksi, kuin se on.
Vaikka oireet eivät ole hengenvaarallisia, ne ovat sellaisia, jotka etenkin länsimaisissa suoritysyhteiskunnissa, kuten Suomessa, tulisi ottaa vakavasti.
Ei ole ymmärretty sitä, että raudanpuute on paljon suurempi käsite, useasta osasta koostuva kokonaisuus.
Raudanpuute aiheuttaa moninaisia oireita, jotka vaikuttavat etenkin naisten työ- ja toimintakykyyn, sekä elämän laatuun.
Arvoihin, joita on vaikea mitata objektiivisesti, mutta siellä ne ovat. Raudanpuutteisten jokapäiväisessä elämässä.
Haitaten jokaista askelta.
Ilona Ritola, lääkäri,
Lääkäriasema Medipudas Oy
Lisää raudanpuutetarinoita löydät näistä teksteistä:
Raudanpuute vuosikausia kestäneen väsymyksen takana- Veskun tarina
Rautarouvan tarina -miten minusta tuli rautalääkäri
Lue nämä 10 bloggajan tarinaa raudanpuutteesta
