Raudanpuutteisella on lääkärin lupa ottaa rennosti
LUPA OTTAA RENNOSTI
LÄÄKÄRI ILONA RITOLA
Tällä kertaa hieman rennompi ja omiin kokemuksiin pohjautuva kertomus liikkumisesta olemattomilla rautavarastoilla!
HIIHTÄMINEN EI VAIN ONNISTUNUT
Pahimmillaan oma raudanpuute oli takavuosina niin hankala, että vaikka intoa olisi ollut urheiluun, niin kroppa ei vain toiminut. Nuorempana pidin hiihtämisestä ja saatoin hiihtää 20-30 m päivälenkkejä.
Myös eläkeläispotilaani kertoivat, kuinka he saattoivat hiihtää monta sataa kilometriä viikottain, joten miksi se ei onnistuisi normaalipainoiselta terveeltä nuorelta lääkäriltäkin?
Lähdin siis suurin toivein hiihtämään, vain todetakseni, että kaikki mummot paineli jo sadan metrin matkalla ohi. En voinut käsittää mikä vika jaloissani oli, sillä ne eivät kerta kaikkiaan toimineet.
Siinä missä normaalisti hiihtäessä pohjelihasten pitäisi tehdä työtä, jotta potku lähtee eteenpäin, omat jalat tuntuivat siltä, kuin niiden tilalle oli naulattu kaksi puupolkkyä.
Vaikka miten yritin käskyttää jalkojani, niin mitään ei tapahtunut. Käytännössä liike piti tehdä käsillä työntäen, joka aiheutti sen, että käsien lihaksiakin alkoi hapottaa hyvin nopeasti.
Lopputulemana oli parisataa metriä hiihtoa ja järkyttynyt mieli.
Hiihtäminen onkin hyvin kokonaisvaltaista keholle, enkä sitä voi suositella raudanpuutteisille ensimmäisten lajien joukossa kokeiltavaksi. Vaikka sitä menisi miten hiljaa tahansa eteenpäin, vaatii se kuitenkin hyvin paljon, niin ylä- kuin alavartalon lihaksilta, kuin hapenottokyvyltäkin.
Jos olet kärsinyt jalkakivuista, joille ei ole löytynyt selitystä, kannattaa käydä lukemassa miten Maarit sai avun raudasta!
RAUTAVARASTOJEN TÄYTTYESSÄ KUNTOKIN KASVAA KUIN ITSESTÄÄN
Aiemmin olen facebook ryhmässäni (tervetuloa mukaan) kertonut, kuinka treenitasot olivat kuin yö ja päivä ferritiini 40 ja 80 tasoilla. Siinä missä ensimmäisillä arvoilla jaksoin häthätää juosta 5 km, toisella tasolla 19 km meni kevyesti.
Nyt täytyy muistaa, että juurikaan en ole jaksanut treenata tai muutoinkaan urheilla viimeiseen kolmeen vuoteen, jona aikana on syntynyt meidän kaksi nuorinta lasta.
Tuo pitempi juoksulenkki tuli vain siitä innosta, kun halusin nähdä mihin uudet raudantäyttämät jalkani pystyvät. Ja ne toimivat paremmin kuin osasin odottaa…
Mutta oli ne jalat kipeät sen jälkeen! Tuo tuttu tunne kuin olisi junan alle jäänyt palasi takaisin!
Liika on liikaa.
Palautuminen on nykyisin huomattavasti nopeampaa, kuin tuolla alle sadan ferriitiinitasolla.
Jos aiemmin punttitreenin jälkeen jalat olivat kaksi päivää kipeät, nyt ei tule mitään oireita.
Mikä tuntuu todella omituiselta, koska olen koko aikuisikäni tottunut siihen, että vaikka kunto olisi miten kova, niin kovan suorituksen jälkeen lihasten kuuluu olla puoli viikkoa kipeät.
Nyt vasta tajuan, että ei sen välttämättä kuulukaan olla niin!
RAUDANPUUTE VOI KEHITTYÄ URHEILEMALLA
Olen havainnut omassa potilasmateriaalissani, että moni on saanut kehitettyä raudanpuutteen itselleen vain sillä, että on aloittanut hyvin tiukan treeniohjelman yhdessä niukkaenergisen dieetin kanssa.
Samalla tavalla, raudanpuute kehittyy uudestaan sellaiselle, joka on jo kertaalleen korjannut rautavarastonsa ja sen jälkeen unohtaa kiinnittää rautavarastoihin sen enempää huomiota.
Enemmän liikunnasta ja raudanpuutteesta voit lukea näistä teksteistäni:
Monilla on noussut muuri vastaan jossakin vaiheessa, kun ovat päättäneet lähteä taltuttamaan väsymystä liikunnalla.
Treenitehoja nostetaan, vaikka kroppa huutaa hoosiannaa. Lopulta jalka tai käsi ei enää vaan nouse ja liikunta jää kertaheitolla.
Myös jo pitkään jatkunut tavoitteellinen urheilu voi jatkuvan negatiivisen rautataseen vaikutuksesta johtaa raudanpuutteeseen ja raudanpuuteanemiaan.
Raudanpuute voi yllättää huippu-urheilijankin, oli hän sitten mies tai nainen, jos ei pidä huolta riittävästi raudansaannistaan suhteessa kulutukseen ja tarpeeseen.
Raudanpuute näkyy treeneissä nopeasti. Kevyetkin treenit alkavat tuntumaan yhä raskaammilta ja palautuminen hidastuu.
Ylimääräiset lepopäivätkään eivät enää auta tilanteeseen.
Raudanpuute onkin yleisin ravintoainepuutos, niin tavallisilla tallaajilla, kuin huippu-urheilijoilla.
Väsymys voi johtua monesta syystä, mutta raudanpuute on niin yleistä, että se on hyvä pitää mielessä, kun hakeutuu tutkimuksiin.
RAUDANPUUTTEEN OIREET RASITUKSESSA
Suorituskyvyn lasku
Palautumisen hidastuminen
Lihaskipu harjoituksen aikana tai sen jälkeen
Pyörrytys ja huimaus
Sydämentykyttelyt, rytmihäiriötuntemukset, tykyttelyt
Pulssitason nousu aiempaa korkeammalle pienessäkin rasituksessa
Hengenahdistus yhä pienemmässä fyysisesssä suorituksessa
Raudanpuutteen korjaaminen ei ole vain yksi pieni kuuri rautaa silloin tällöin, vaan systemaattista läpi elämän kestävää huomiointia jokapäiväisissä valinnoissa.
Käy poimimassa vinkit kirjoituksestani ”Salaisuus onnistuneen raudanpuutteen hoitoon”.
RAUDANPUUTTEEN KORJAAMISEN ALKUVAIHEESSA LIIKUNNASTA EI OLE JUURIKAAN HYÖTYÄ
Silloin kun raudanpuute on hyvin syvä, en juurikaan suosittele liikunnan harrastamista.
Mikä on aika rankasti sanottu lääkäriltä!
Tämä on harvoja tiloja johon ei todellakaan päde, että liikkusit enemmän, kyllä se sillä lähtee!
Raudanpuutteessa liikunta voi tuntua hyvin raskaalta, lihakset syövät vähäisiäkin rautavarastoja, joita vaivalla yritetään nostaa ja harvemmin liikunnasta saa edes mitään iloa.
Päinvastoin, lihakset tuntuvat monta päivää kipeiltä maitohapon kerryttyä niihin.
Monet potilaani kertovat, että myös henkinen vointi on noina palautumispäivinä entistä huonompi ja ärtymys sekä turhautuminen oman kropan toimimattomuutteen nostaa päätään.
Helposti käy niin, että liikunta tuntuu hyvin epämiellyttävältä ja jää siksi kokonaan moneksi vuodeksi.
Raudanpuutteen korjaamisen alkuvaiheessa kannattaakin panostaa kevyempiin lajeihin tai lihashuoltoon ja venyttelyyn.
Omaa kehoa kuunnelleen kannattaa aloittaa pilateksesta, joogasta, kevyestä kävelystä tai pyöräilystä.
Ajan voi käyttää hyödyksi myös opettelemalla syömään terveellisesti tai täyttämään lautasen rautapitoisemmilla ruuilla.
Siinä vaiheessa, kun rautatasot ovat paremmat, urheilua voi ottaa mukaan viikko-ohjelmaan, mutta kehoa kuunnellen.
Jos palautumisessa kestää useita päiviä, on selvää, että treenitasot olivat vielä liian kovat ja tietää että ensi kerralla mennään kevyemmin.
Vanhat raudanpuutteen oireetkin palaavat helposti, kuten sydämen tykyttey, huimaus ja heikotus.
Rautahoitoa ei kannata aloittaa omatoimisesti ilman että tietää omaa lähtötasoaan ja syitä raudanpuutteelle.
Perusasioista on hyvä aloittaa ja niitä olen koonnut seuraaviin teksteihin, joihin kannattaa käydä tutustumassa!
JALAT YLÖS JA NAUTTIMAAN!
Raudanpuutteiselle on siis lupa nostaa jalat ylös, rentoutua, miettiä kauniita asioita ja haaveilla.
Se energisempi päivää tulee vielä, mutta sitä ei voi pakottaa. Omaa kehoaan ei voi pakottaa voimaa paremmin vain tahdonvoimalla.
Odotellessa voi vain olla stressamatta liikoja ja luottaa siihen, että pikkuhiljaa kroppakin herää horroksesta ja valoa alkaa näkyä tunnelin päässä.
***
Hyvää joulua ja kiitos tästä vuodesta kaikille potilailleni ja lukijoilleni! Olette opettaneet minulle paljon ja auttaneet suuresti matkallani paremmaksi lääkäriksi ja kirjoittajaksi!
-Ilona Ritola
